Lilin Rita

Suomenhevos-tamma
Syntynyt:. 27.06.2000  

Rautias, liinahtava, tähti, kuonopiirto, alahuuli valkea
Kasvattaja: Aija ja Jouni Tikkanen, Kiuruvesi
Omistaja: Jonna Haikola
Kotitalli: Jokitalon talli

Rita sukupostissa    Kilpailutiedot


Vokkerilla Vokker Forte  
 
Halla  
Erilla Erilo    
 
Aro-Likka  
 
Veivin-Lili Veivi Vieteri  
 
Eri-Maija  
 
Hilura Hilu  
 
Raketar  
 

Luonne
Rita on luonteeltaan erittäin kiltti, rauhallinen, itsepäinen ja joissakin asioissa hyvin kärsimätön, Ritan mielestä yleensä asioiden pitäisi tapahtua heti eikä hetken päästä. Onneksi omistaja on yhtä itsepäinen, joten hyvin on pärjätty. Ruoka on ehdottomasti Ritan mielestä parasta maailmassa. Yleensä Rita on lenkillä varma ja menee mistä pyytää. Rehti ja reipas suomenhevonen, joka tykkää vauhdista niin ratsastaessa kuin ajaessakin. Harrastuskäytössä ollessaan Ritalle on säännöllinen liikunta ehdottoman tärkeää, se tylsistyy seisoskellessaan hyvinkin pian ja muuttuu käytökseltään haasteellisemmaksi. Nyt kantavana ollessaan se on kuitenkin aikalailla erilainen; erittäin rauhallinen ja tasapainoinen, vaikka ei olekaan juurikaan loppuaikana liikkunut.

Tarinaa
Melkein 10-vuotinen unelma omasta suomenhevosesta toteutui vihdoin maaliskuussa 2007, kun Rita haettiin Kempeleestä Sieviin. Viikkoa ennen hakureissua kävimme Martan kanssa sitä katsomassa ja kokeilin myös selästä käsin. Vaikutti sähäkältä ja rehdiltä tammalta ja niin muutaman päivän mietinnän jälkeen päätin, että Rita haetaan Sieviin. Ja ulkonäöltään sen voisi sanoa olevan minun hevoseni; vaalea, vaaleaharjainen, niin kuin olin aina ajatellutkin.. Rita tuli harrastehevoseksi ja tulevaisuuden siitoskäyttöön, kiinnostavaa suvussa oli sen hiukan erilainen emälinja.

Aiemmin sillä oli enimmäkseen ajettu kärryillä ja reellä silloin tällöin, opetus- ja koelähtö on myös ajettu 3-vuotiaana. Ratsastettu oli aiemmin maastossa n. 15 kertaa, joten melko alkeista lähdettiin liikkeelle. Kesä ja syksy 2007 treenailtiin ahkerasti kouluratsastuksen alkeita, ajeltiin vaihtelun vuoksi ja maastoiltiin paljon, ennen kaikkea kasvatettiin kuntoa. Rita osoittautui nopeasti oppivaksi ja mukavaksi harrastehevoseksi, joka tekee mielellään töitä ja yrittää aina parhaansa, vaikka ei välttämättä niin hyvin ymmärtäisikään mitä vaaditaan. Erittäin rehellinen ja kaikkensa yrittävä tamma! Hiukan myös haaveilin, että jos se tuntuisi kärryjen edessä hyvältä, niin sitä ehkä voisi yrittää vielä radoille. Jos olisi saanut ajettua sille ennätyksen, niin sen ois voinu sitte kantakirjata J-suunnalle. Ja kilpailupäätä tuntui myös olevan, joten senkin puolesta olisi ollut mahdollista.

Valitettavasti kaikki ei mene niin kuin haaveilee ja toivoo.. Marraskuussa 2007 alkoi sitten yhtäkkiä etujalan ontuminen. Jalassa ei mitään näkynyt tai tuntunut, välillä meni puhtaasti ja välillä ei. Tammikuussa jalka kuvattiin ja maaliskuun alussa Tupamäki leikkasi molempien etujalkojen vuohisten etuosasta irtopalat. Niistä nyt yritetään toipua parhaan mukaan ja kovasti toivotaan, että Ritasta vielä olisi joskus harrastehevoseksi. Alun perin ajattelin, että se astutetaan jo kesällä 2008, mutta päätin vielä siirtää astutuksen ensi kevääseen ja vuoden toivoa hartaasti, että Rita kestäisi vielä käyttöä ja saisimme jatkaa siitä mihin marraskuussa jäimme. Tästä tammasta ei nimittäin taida olla pelkäksi tarhassa seisojaksi, se yksinkertaisesti muuttuu käytökseltään melko sekopäiseksi.. Välillä kyllä rehellisesti sanottuna tuntuu, että usko loppuu tamman suhteen, mutta vielä on jaksettu yrittää ja toivoa parasta. 

Nykypäivä
Maaliskuussa 2010 ollaan tilanteessa että Rita kantaa Joihurista ja laskettuunaikaan on enää kuukausi. On ollut jännä nähdä, kuinka tämä tamma voi muuttua niin hurjasti erisuuntaan ollessaan tiineenä. Poissa on se kaikki ylimääräinen sähellys ja touhotus, rouva ottaa rennosti ja kasvattelee mahaansa, nauttii harjaamisesta ja huomiosta. Toki syksyllä/alkutalvesta kun vielä lenkkeilimme, vauhtia oli ihan normaalisti, niin että emäntää meinasi jo rueta hirvittämään pysyykö varsa mahassa matkassa. Ritan syksyn kohtalo on vielä epäselvä, täytyy toivoa että Rita löytää uuteen kotiin jatkamaan siitostamman elämää. Ja miksei harrastehevosenkin, kun oikeanlainen ihminen tälle persoonalliselle vauhtitammalle löytyy.